Nuorten mahdollisuudet saada tukea ja hoitoa mielenterveys- ja päihdeongelmiin toteutuvat Suomessa vaihtelevasti. Mielenterveyspalvelut näyttäytyvät nuorille tuntemattomina, riittämättöminä, hajanaisina ja vaikeasti tavoitettavina. Lisäksi nuoret kohtaavat ongelmia hoitoon pääsyssä ja palvelujen jatkuvuudessa, sekä jopa epäkunnioittavaa kohtelua ja syrjintää. Tämä on vakavassa ristiriidassa nuorten tarpeelle tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi.
Päihdeongelmiin kohdistuu edelleen stigmaa, mikä nostaa nuorten kynnystä kertoa päihteidenkäytöstä ja hakea apua. Lisäksi päihde- ja mielenterveysongelmiin on vaikea saada yhtäaikaista hoitoa.
Palvelujen suunnittelussa on keskeistä kuulla nuorten näkemyksiä palveluprosessin eri vaiheissa. Työntekijät tarvitsevat menetelmiä, jotka tukevat kohtaamista ja vuorovaikutusta, sekä antavat tilaa nuorelle omien ajatusten, ongelmien ja toiveiden esittämiseen. Matalan kynnyksen periaate tulisi nähdä nykyistä monipuolisemmin yksittäisen nuoren ja koko tukiprosessin kokonaisuuden näkökulmista.
Ulos epätoivosta -hankkeessa pureudutaan syvemmälle palvelujärjestelmän kipupisteisiin nuorten huumekuolemien, itsemurhien ja väkivaltakuolemien ehkäisyn näkökulmasta. Monipuolinen tutkimusaineisto kootaan rekistereistä, chat-keskusteluista sekä etnografisella menetelmällä.
