Suomessa on viime vuosina kuollut vuosittain väkivallan seurauksena keskimäärin 12 nuorta (10–29 v.). Alle 18-vuotiaita on surmattu keskimäärin viisi vuodessa viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Henkirikos aiheuttaa kärsimystä ja suuria haittoja myös uhrin omaisille ja lähipiirille. Sen lisäksi vakava väkivalta on käännekohta tekijälle. Väkivallasta aiheutuvien kuolemien tutkimuksessa ja ehkäisyssä onkin huomioitava nuoret sekä uhreina että tekijöinä.
Tutkimusten mukaan pääsääntöisesti samat tekijät lisäävät sekä riskiä käyttää väkivaltaa että riskiä joutua sen uhriksi. Nuorten henkirikollisuus on yhteydessä vanhempien päihde- ja muihin ongelmiin sekä perheen heikkoon sosiaaliseen asemaan. Väkivallan riskitekijöitä ovat myös nuoren omat varhain ilmenevät päihdeongelmat, kouluvaikeudet, alttius aggressioon ja rikoksiin sekä mielenterveyden häiriöt.
Riski tehdä henkirikos on korkeimmillaan 18–29-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Heidän tekemiään henkirikoksia on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 31 vuodessa. Henkirikosten yleinen laskusuunta vuosituhannen vaihteen jälkeen näkyy myös nuorten aikuisten väkivallassa. Alle 18-vuotiaiden tekemiä henkirikoksia on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana enintään viisi vuodessa. Nuorten rikoksista osa kohdistuu aikuisiin, ja aikuisten rikoksista osa nuoriin.
Henkirikollisuutta on Suomessa tutkittu verraten paljon, mutta emme tiedä tarpeeksi nuorista ja erityisesti nuorista väkivallan uhreina, jotta väkivaltakuolemia voitaisiin ehkäistä. Koko väestölle suunnatut uhrikyselyt antavat tietoa lievästä, eivät niinkään vakavasta väkivallasta. Vakavimman väkivallan tutkimus käyttää keskeisesti rekisterilähteitä.
Ulos epätoivosta -hankkeen väkivaltaan keskittyvässä työpaketissa vastataan tähän tietotarpeeseen tutkimalla nuoriin kohdistuneiden ja heidän tekemiensä henkirikosten riskitekijöitä ja elämänkulun käännekohtia.
