Tutkimustieto jo parin vuosikymmenen ajalta kertoo huumeiden kokeilun ja käytön yleistymisestä sekä huumeisiin liittyvien asenteiden muutoksesta Suomessa.
Moni mittari osoittaa, että Suomen huumetilanne on huonontunut 2000-luvulla. Yksi valitettava esimerkki tästä on huumekuolemien määrä, joka on noussut viimeisten vuosien aikana merkittävästi. Vuonna 2021 huumeisiin kuoli useampi kuin koskaan aiemmin: yhteensä 287 henkilöä. Heistä 100 oli alle 30-vuotiaita, 60 alle 25-vuotiaita. Suurimmassa osassa huumekuolemista kyse on tapaturmaisesta myrkytyksestä, ja nämä yliannoskuolemat johtuvat useimmiten usean eri aineen yhteisvaikutuksesta.
Huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR) julkaisi syyskuussa 2023 raportin toimivista keinoista huumekuolemien ehkäisemiseksi. Raportissa on taustoitettu ja arvioitu kaksitoista menetelmää, joiden avulla huumekuolemia voisi ehkäistä.
Erityisenä nostona julkaisussa on nuorten huumekuolemien ehkäisy vastauksena huolestuttavalle alle 25-vuotiaiden huumekuolemien määrän lisääntymiselle. Raportin mukaan nuorten huumekuolemille on tavallista buprenorfiinin suurempi osuus kuolemissa kuin aikuisilla. Useimmin kuolema on johtunut usean aineen yhteismyrkytyksestä (buprenorfiini, amfetamiini ja bentsodiatsepiinit) ja on tapaturmainen. Vaikka tyypillisesti kuollut on mies, sukupuolten ero ei ole yhtä suuri nuorilla kuin vanhemmilla. Kuolema tapahtuu usein nukkuessa, mutta paikalla on myös muita ihmisiä, jolloin mahdollisuuksia interventioon on enemmän kuin aikuisilla, jotka kuolevat nuoria useammin yksin.
Julkaisussa todetaan, että nuorille suunnattuja monipuolisia palveluja ei ole riittävästi, ja että ne pitäisi suunnitella nuorten erityisiä tarpeita vastaaviksi. Nuorille tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi se, että hoitoon sitoutumista tarvitsee tukea aikuisia enemmän ja ns. retkahduksia ja poissaoloja tulisi ymmärtää.
Raportissa nostettiin nuorten osalta esille esimerkiksi seuraavia toimenpiteitä:
- Nuorten huumekuolemien ehkäisemiseksi jokaisen päihderiippuvuuteen sairastuneen nuoren tulee päästä mahdollisimman nopeasti vieroitushoitoon ja päihdekuntoutukseen.
- Opioidikorvaushoidon ja siihen liitettävän psykososiaalisen tuen ja kuntoutuksen kynnystä tulee madaltaa. Päihdehuollon päihdekuntoutusjaksojen on oltava riittävän pitkiä, ja kuntoutukseen tulee päästä välittömästi suoraan vieroitushoidosta.
- Alaikäisten nuorten vieroitushoidon ja muun päihdehoidon kehittäminen ja varmistaminen on tärkeää – etenkin sijoitetuille nuorille. Opioidikorvaushoitoa tulee harkita myös alaikäisille.
- Nuorille, heidän omaisilleen ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille olisi hyvä perustaa anonyymi päihdepuhelin, josta saisi tietoa, tukea ja ohjausta.
- Nuorille tulisi perustaa ”yhden luukun” periaatteella toimivia palveluita, joista olisi mahdollista saada mielenterveyspalveluita, päihdepalveluita, terveysneuvontaa, asumisneuvontaa, sosiaalipalveluita, Kelan palveluita sekä lääkäripalveluita.
Lisäksi on tärkeää
- poistaa avun hälyttämiseen liittyviä esteitä ja korostaa kaikille nuorille, että yliannostustilanteessa tulee aina viipymättä soittaa hätänumeroon 112.
- kohdentaa haittoja vähentävää koulutusta ja viestintää erityisesti nuorille. Nuorten pitää saada tietoa erityisesti eri aineiden yhdistelmävaikutuksista ja oppia tunnistamaan yliannostustilanne ja toimimaan siinä oikein. Tietoa tulee jakaa aktiivisesti siellä, missä nuoret viettävät aikaa, esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa (TikTok, Snapchat, Instagram, YouTube).
- poistaa stigmaa kouluttamalla kaikkia nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan ja kohtaamaan päihteitä käyttävä nuori kunnioittavasti ja arvostavasti.
- lisätä tietoa ja koulutusta haittoja vähentävän työn käytännöistä ja periaatteista.
- lisätä nuorten parissa tehtävää etsivää ja jalkautuvaa työtä.
- lisätä nuorille suunnattuja matalan kynnyksen palveluja laajennetuin aukioloajoin (avoinna myös virka-ajan ulkopuolella)
Tutustu julkaisuun Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli : Toimenpide-ehdotuksia ja ohjeita käytännön toteutukseen
