”Jälkihuolto on antanu tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään”
Lauri
Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus, mutta näyttääkö nykyisen palvelujärjestelmämme kyky vastata nuorten kohtaamiin haasteisiin siltä, että näin todella ajatellaan? Voivatko nuoret hyvin, ja vaalitaanko heidän kasvuaan ja kehitystään niin, että he voivat tulevaisuudessa kannatella yhteiskuntamme toimivuutta?
Ulos epätoivosta -hankkeessa etsitään ratkaisuja nuorten huumekuolemien, itsemurhien ja vakavan väkivallan ehkäisyyn ja tutkitaan sitä, miten nuoret saavat apua palvelujärjestelmässä. Kaikki nämä teemat ovat lähellä työtämme lastensuojelun jälkihuollossa.
Tilastotieto nuorten elämäntilanteista luo huolestuttaa kuvaa.
Asiakasmäärät nuorisopsykiatrian palveluissa ovat kasvussa, mutta kasvavaan hoidon tarpeeseen ei kyetä vastaamaan. Mielenterveysongelmien lisäksi myös huumeet ja niihin liittyvät ilmiöt ovat maassamme valitettavan yleisiä.
Palvelujärjestelmä lokeroi edelleen ihmisten ongelmat, ja tämä johtaa siihen, että ihmistä ei nähdä kokonaisuutena. Palvelujärjestelmä määrittelee, että päihdeongelma on hoidettava ensin, ennen kuin asiakas voi saada psykiatrian avohoidosta apua. Tämä on edelleen käytäntönä useilla hyvinvointialueilla ja tarkoittaa sitä, että kaksoisdiagnoosin omaavat asiakkaat eivät saa tarvitsemaansa apua.
Jälkihuollossa olevat nuoret hyvin haavoittuvassa asemassa
”On niin paljon niitä, jotka ei uskalla pyytää apua. Itekkin olin niitä ennen, mutta onneks aloin puhua.”
Lauri
Hyvinvointialueilla menee paljon rahaa lasten ja nuorten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle heidän tasapainoisen kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi. Yksi laitosvuorokausi voi maksaa satoja euroja riippuen nuoren sijaishuollollisten tarpeiden vaativuudesta. Esimerkiksi vuonna 2021 laitos- ja perhehoitoon kului Suomessa 904 miljoonaa euroa. Puhutaan siis valtavista summista. ja siksikin olisi äärimmäisen tärkeää hoitaa myös sijoituksen jälkeinen aika todella huolella ja varmistaa, että nuori pääsee hyvin oman itsenäisen elämänsä alkuun.
Sijaishuollossa saavutettua hyvää tulisi vaalia kaikin tavoin jälkihuollossa ja muistaa, että kyseessä on todella haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä nuoria.
”Molemmilla vanhemmillani oli vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia, he erosivat, kun olin kolmivuotias. Jäin äitini yksinhuollettavaksi ja isäni poistui elämästämme. Äitini oli hyvin aito ja lämmin persoona, olen vaikeimpinakin hetkinä tiennyt olevani rakas. Ongelmat ja riippuvuudet olivat kuitenkin niin voimakkaita, että hän oli usein kykenemätön huolehtimaan minusta ja tarpeistani.”
Hannamari
Jälkihuollossa olevien nuorten määrä on kasvanut vuosi vuodelta, ja vuonna 2022 jälkihuollossa oli 10365 18–24-vuotiasta nuorta aikuista. Useat nuoret ovat eläneet perheissä, joissa on muun muassa taloudellisia vaikeuksia, päihteidenkäyttöä, väkivaltaa, arjen hallinnan haasteita ja mielenterveysongelmia sekä turvattomia ja vaihtuvia olosuhteita. Tämä on aiheuttanut monelle traumatisoitumista, joka saattaa oireilla esimerkiksi ahdistuksena, masentuneisuutena, päihteiden käyttönä, tunnesäätelyn ja vireystilan säätelyn haasteina sekä erilaisina pelkoina. Monimuotoista traumaperäistä stressihäiriötä(C-PTSD) ei ehkä tunneta riittävän hyvin auttajakentässä, ja siksi keskitytään usein vain yhteen oireeseen kerrallaan huomioimatta taustalla vaikuttavia tekijöitä. Näin ollen kokonaiskuva nuoren tilanteesta jää hajanaiseksi.
Usein nuori alkaa itse hoitamaan näitä vaikeita oireitaan päihteillä kokiessaan, ettei helpotusta hankalaan oloon tule muualta. Nuori saa vapautuksen ahdistavista ajatuksista, kun pää on niin sekaisin, ettei tarvitse ajatella ja vaikeat tunteet voi turruttaa päihteillä.
”On autettu huomaamaan ADHD-testien tarpeellisuus ja niiden alulle laittamisessa autettu.”
Kata
Mielenterveys- ja päihdeongelmien ohella vastaan jälkihuollossa tulevat toistuvasti nuorten aikuisten hoitamattomat ja usein myös diagnosoimattomat neuropsykiatriset häiriöt. Jälkihuollossa olevilla nuorilla on usein huonoja kokemuksia koulusta, kun ei ole pysynyt muiden mukana ja opetuksen seuraaminen on ollut työlästä. Monet saavat ADHD-diagnoosin vasta aikuisiällä ja aiempi tunnistamattomaksi jäänyt oireilu on ehtinyt tehdä tuhoa itsetunnon ja itsearvostuksen kohdalla.
Kun nuori ymmärtää, että kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö, voivat ymmärrys ja myötätunto itseä kohtaan kasvaa. Jos diagnoosin saaminen viivästyy ja nuorelle ehtii kehittyä esimerkiksi masennusta tai päihteiden ongelmallista käyttöä, voi se omalta osaltaan vaikeuttaa pääsyä tutkimuksiin. Palvelupolkua tulisi selkiyttää ja nopeuttaa, ettei diagnoosin saaminen veisi kohtuuttoman paljon aikaa.
Jälkihuolto tukee nuorta pirstaleisessa palvelujärjestelmässä
”Kirjauksissa, jotka sain jälkihuollon päätteeksi, oli 94 sivua tekstiä, 371 asiakaskirjausta, n. 50 eri sosiaalipalvelujen työntekijää oli vaihtuvina tiimeinä mukana lapsuuden perheessäni. Lisäksi poliisin ja turvakodin, sekä päihdepalvelujen työntekijät, joita ei ole eritelty kirjauksissa. Lastensuojeluilmoituksia oli useita kymmeniä, monissa teksteissä oli mainittu vain, että ilmoituksia on tullut useilta eri tahoilta toistuvasti.”
Hannamari
Palvelujärjestelmä näyttäytyy nuorelle helposti pirstaleisena, vaikka palveluiden toimivuus on jokseenkin hyvää ja palveluita koordinoidaan nuorten tarpeita vastaaviksi. Ongelmia ovat muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluiden heikko saatavuus, alueiden väliset erot palveluissa sekä traumapalveluiden ja työntekijöiden traumaosaamisen puute. Niin ikään lakisääteisten asiakassuunnitelmien tekemisessä sekä nuorten läheisverkoston osallistamisessa on kehitettävää. Jälkihuollon heikon tietopohjan vuoksi sen seuranta ja vaikuttavuusarviointi jäävät vähäiseksi, eikä nuorten osallisuus toteudu riittävällä tavalla. Nuoren oikeus jälkihuoltoon on luonteeltaan subjektiivinen, mutta nuorten tarvitsemien palveluiden saantia ei aina tosiasiallisesti turvata eivätkä palvelut toteudu positiivisen erityiskohtelun periaatteen mukaisesti.
Jälkihuolto on yksi monipuolisimmista ja laajimmista työskentelymuodoista, joilla voidaan tukea ja auttaa nuoria.
”Jälkihuollosta saa apua tukiasioihin, kämppäasioihin, raha-asioihin ja rahankäyttöön liittyviin asioihin. Hyvää jälkihuollossa on sosiaalityöntekijän tapaamiset ja että sama (ammatillinen) tukihenkilö on pysynyt 10 vuotta.”
Daniel
”Taloudellinen turva, harrastuksissa tukeminen ja terapian omavastuuosuuksien maksaminen.”
Kata
”On se hyvä olla. Sieltä saa vähän kaikennäköistä tukea. Tapaamiset on jälkihuollossa hyvää, pääsee jutteleen.”
Aapeli
”Sosiaalityöntekijät ja tukihenkilön, jonka tuntenut vuosia mahdollistanu jälkihuolto, kämppä asiat mahdollistanu myös. Jälkihuolto myös antanut mahdollisuuden tulla kuulluksi omana itsenään sekä nähdyksi, sosiaalityöntekijät ovat olleet välttämätön apu kaikessa myös kuten oman asunnon hankkimisessa, taloudellisessa tuessa, työtoiminta-asioissa, itsenäistymisvaroissa ja kaikessa niissä asioissa jälkihuolto on ollut apuna mitä turvalliseen ja monipuoliseen kasvamiseen nuori/aikuinen tarvitsee.”
Lauri
Jälkihuoltoa toteutetaan Lastensuojelulain mukaisesti ja käytettävissä ovat myös Sosiaalihuoltolain mukaiset sosiaalipalvelut. Jälkihuollossa on syvällinen ymmärrys lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutuksesta myöhemmin elämässä. Meillä on usein runsaasti tietoa nuoren aikaisemmista vaiheista ja parhaimmillaan voimme olla nuoren rinnalla kulkijoina usean vuoden ajan.
Kun luottamussuhteen muodostamiseen ja nuoren tilanteen arviointiin käytetään riittävästi aikaa työskentelyn alkuvaiheessa, saadaan luotua pohja myöhemmälle työskentelylle ja nuoren toimijuuden vahvistamiselle. Monesta nuoresta tulee vanhempi jälkihuollon aikana ja laki velvoittaa myös nuorten vanhemmuuden tukemiseen.
”Syyskuisena keskiyönä 2021 syntyi 10 pisteen tyttö, oma rakas tyttäreni. Olin tuolloin 23-vuotias ja vaikka itselläni oli hyvin puutteellinen malli äitiydestä ja hoivasta, tiesin täydellä varmuudella, että tekisin hänen lapsuudestaan niin turvallisen ja rakastavan kuin osaisin. Kun tytär täytti 2 vuotta, alkoivat omat lapsuuden kokemukseni nostaa päätään. Katsoessani hänen nukkuvan turvassa vieressäni, mietin mitä omille vanhemmilleni oli tapahtunut, etteivät he kyenneet tarjoamaan minulle samanlaista turvaa lapsuudenkodissa.”
Hannamari
Jälkihuollossa olevilla nuorilla voi olla omien lapsuuden ja nuoruuden kokemustensa vuoksi pelkoa ja epäluuloa viranomaisia kohtaan, ja tällöin omien tuttujen työntekijöiden tuki vanhemmuuden alkumetreillä on rauhoittavaa ja voi lieventää nuoren pelkoja liittyen omaan vanhemmuuteensa. Toisaalta moni jälkihuollon aikana vanhemmaksi tuleva nuori on saanut lastensuojelusta eheyttäviä, korjaavia ja turvallisia kokemuksia, ja voi näin ollen olla avoin tuen vastaanottamiselle myös omalle perheelleen.
Kohtaamisen tärkeydestä
”Jos ei ole tukea antavia vanhempia, niin on joku turvallinen aikuinen, jolta kysyä neuvoa.”
Kata
Jälkihuollossa tulisi turvata jokaiselle nuorelle ainakin yksi tukeva aikuissuhde. Tukena voi olla vaikkapa sosiaalityöntekijä, tukihenkilö tai aiemman sijaishuoltopaikan aikuinen. Aikuistumassa olevalla nuorella ei välttämättä ole riittävästi tukevaa omaa sosiaalista verkostoa ja monet arkipäiväiset taidot voivat olla puutteellisia.
”Lastensuojelusta minulla on kuitenkin hyvin positiiviset muistot, vaikka työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta ja kaikissa tilanteissa ei tehty minulle parhaita mahdollisia ratkaisuja. Olen sydämestäni kiitollinen jokaiselle työntekijälle, joka on aidosti kohdannut minut ja nähnyt reippaan kiltin tytön roolin taakse. Parhaiten lapsuudestani muistan kohtaamiset, joissa työntekijä on istunut viereeni, ja sanattomasti luvannut että vaikka ei voi poistaa elämäntilannetta, hän on tässä hetkessä läsnä auttaakseen.”
Hannamari
”Alkuun mun jälkihuolto ei ollut maailman parasta, nyt on vähän parempaa ja on työskennelty tiiviisti mun parissa. Kämppäasiat on tärkeämpiä, mutta on tääkin (sosiaalityöntekijän kanssa jutteleminen) ihan tärkeetä. Jos jälkihuolto on sellaista, minkälaista se on ollut tässä, niin on ihan jees.”
Daniel
Luottamuksellinen suhde jälkihuollossa omaan sosiaalityöntekijään tai sosiaaliohjaajaan on kullanarvoinen. Nuoren motivoiminen tuen vastaanottamiseen ja siihen sitoutumiseen voi ajoittain olla haasteellista. Tällaisissa kohdissa on tärkeää auttaa nuorta kädestä pitäen kiinnittymään palveluihin.
Hallituksen kaavailema ikärajan laskeminen ja sen vaikutukset
”Oli vuosi 2019 ja lakimuutos jälkihuollon ikärajan nostamisesta hyväksyttiin maaliskuussa, kaksi kuukautta jälkihuoltoni päättymisen jälkeen, joten en ehtinyt saada jälkihuoltoon lisävuosia. Sain ohjaajaltani paksun kirjekuoren, jossa olivat omat asiakaskirjaukseni sylivauvasta jälkihuollon viimeiseen päivään asti. Raskas kuori tuntui merkitykselliseltä, toivoin vastauksia lapsuuteeni, joka oli mielessäni sirpaleinen. Kirjaukset olivat kuitenkin liian raskasta luettavaa, enkä ollut vielä valmis käsittelemään historiaani, joten viskasin kuoren työpöydän laatikkoon, jossa se odotti minua seuraavat viisi vuotta.”
Hannamari
Vuoden 2020 alusta astui voimaan lakimuutos, joka nosti lastensuojelun jälkihuollon yläikärajan 21 vuodesta 25 vuoteen. Nyt ollaan kaavailemassa jälkihuollon ikärajan laskemista vuoden 2024 alusta 23 vuoteen lyhyellä, puolen vuoden siirtymäajalla. Edellisen lakimuutoksen vaikuttavuutta ei olla ehditty tutkia, eikä näyttöä ikärajan nostamisen vaikutuksista pidemmällä aikavälillä vielä ole. Hallitus on arvioinut jälkihuollon ikärajan kustannusvaikutukseksi 12–14 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas THL:n koordinoiman hankkeen mukaan summa olisi arviolta noin 4000 euroa nuorta kohden vuodessa. Arvio vuodelle 2024 23–24-vuotiaiden tuensaajien määrästä on 3000–3500 nuorta. Tämä on kokonaiskuvassa pieni kohderyhmä, mutta heiltä säästettäessä inhimilliset kärsimykset tulevat olemaan merkityksellisiä, koska nuoret jäävät ilman heille kuuluvaa tiivistä tukea.
”Monet ihmiset, nuoret, jää hyvin yksin asioiden kans. On hyvin paljon ihmisiä, jotka peittelee ongelmia ja yrittää selvitä ja näin, ja paljon porukkaa jää hyvin yksin. Jos se apu, mitä edes on (jälkihuolto), otetaan pois, niin on hyvin yksinäistä eikä hyvään suuntaan asiat mee. Se saattais pelastaa monen hengen, jos (jälkihuollon) ikärajaa ei laskettais 23 vuoteen.”
Lauri
Useasti nuoret eivät heti 18 vuotta täytettyään halua ottaa apua vastaan vaan, kokeilla omia siipiään ja tuntea vapautta kontrollista ja auttamisesta. Usein vasta muutaman vuoden jälkeen nuori havahtuu omaan tilanteeseen, kun saattaa olla velkaantunut, ilman koulutusta ja päihteet ovat kehittyneet ongelmaksi. Silloin herää halu palata tuen piiriin.
”Jälkihuollon ohjaajastani muodostui minulle tärkeä henkilö nuoruusvuosina, ja onneksi pystyin aikuisenakin ottamaan häneen yhteyttä vaikka asiakkuus oli jo loppunut. Se ei kuitenkaan korvaa jatkuvaa pitkäaikaista tukea, joka on tärkeää juuri itsenäistymisen ja isojen elämänmuutosten äärellä jotka kohdataan juuri jälkihuollon kohdalla. Oma koti, lapsen saaminen, elämänkumppanin löytäminen tai murheet tämän kaltaisissa teemoissa nostattavat lapsuuden käsittelyn pintaan. Tähän on saatavissa apua muiltakin tahoilta, mutta monen nuoren aikuisen valinta olisi mielummin tukeutua sosiaaliohjaukseen tutun jälkihuollon työntekijän kanssa.”
Hannamari
Nyt hallitus kaavailee ikärajan laskemisen lisäksi ainoastaan lyhyttä siirtymäaikaa. Jälkihuollossa oleville, mahdollisesti monia hylkäämisiä elämässään kokeneille nuorille on Lastensuojelulain mukaisesti tehty päätökset subjektiivisesta jälkihuolto-oikeudesta 25-vuotiaiksi saakka. Mahdollisen lakimuutoksen myötä nämä päätökset saatetaan lakkauttaa. Se hauras luottamus, joka nuoriin on saatu luotua jälkihuollossa vuosien kovalla työllä, saa ison särön, eivätkä aikuisten palvelut pysty mitenkään vastaamaan siihen valtavaan tuen tarpeeseen, joka jälkihuollosta sinne siirtyisi nopealla tahdilla. Järjestelmä pettää nuoret eikä nuorten luottamus yhteiskuntaan ainakaan kasva näillä muutoksilla.
”Toivoisin, että jälkihuolto jatkuu 25-vuotiaaksi. Siellä kohdataan hyvin, saa riittävästi tukea ja ohjataan palveluihin”.
Aapeli
Aapelin sanoihin on helppo yhtyä.
Lopuksi
”Haluaisin jokaisen sosiaalialan työtä tai auttamistyötä tekevän painavan mieleensä yhden asian. Huolimatta kiireestä, uupumuksesta ja keinottomuuden tunteista, sinä voit joka päivä pelastaa useamman elämän. Kun istut tapaamisessa pienen lapsen tai nuoren viereen hetkiseksi, kohdaten hänet turvallisesti ja lempeästi, sinä sytytät pienen valon. Se voi olla se valo mitä seurata, kun kaksikymmentä vuotta myöhemmin aikuisena katsoo omaa lastaan ja valitsee parhaan mahdollisen tavan rakentaa turvallista ja rakastavaa kotia lapsen ympärille”.
Hannamari
Riittävästi resursoituna jälkihuolto voi olla osaltaan ja muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä vähentämässä myös nuorten huumekuolemia, itsemurhia ja väkivaltaa. Nuorille on niin jälkihuollossa kuin muissakin palveluissa annettava riittävät eväät itsenäistymiseen sekä luotava toivoa siitä, että tulevaisuus näyttää tavoittelemisen arvoiselta.
Palvelujärjestelmä tarvitsee kiireellisesti pelastustoimia, jotta nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä muut nuorten palvelut saadaan paremmalle tolalle, ja tätä kautta tilanne sellaiseksi, ettei nuori ajaudu esimerkiksi riistämään henkeään. Osaavia tekijöitä pitää olla kentällä yksinkertaisesti lisää ja on kyettävä myöntämään, että kaikki eivät tule autetuksi avohoidon keinoin. Laitoshoidon paikkoja tarvitaan niin mielenterveys- kuin sosiaalipuolellakin. Uudenlaiset digitaaliset palvelut ovat hyvä lisä, mutta tärkeintä on edelleen kasvokkain tehtävä kohtaamistyö, jota tulisi pitää lähtökohtana kaikissa palveluissa.
Anne-Mari Granvik, sosiaalikasvattaja, lastensuojelun jälkihuollon sosiaaliohjaaja
Salla-Maria Ahtikari, sosionomi AMK, sosiaalityöntekijä YTM, lastensuojelun jälkihuollon sosiaalityöntekijä
Kirjoituksessa käytetyt lainaukset ovat suoria lainauksia jälkihuollossa olleiden tai parhaillaan olevien nuorten aikuisten haastatteluista tai kirjoituksista. Nuoret ovat osallistuneet itse valitsemillaan nimillä tai nimimerkeillä ja antaneet suostumuksensa suorien lainausten käyttämiseen tässä tekstissä.
Lämmin kiitos osallistumisestanne Aapeli, Daniel, Hannamari, Kata ja Lauri!