Nuoren väkivaltainen kuolema on järkyttävä tapahtuma, joka vaikuttaa myös läheisiin, ystäviin ja yhteisöihin. Myös muu vakava väkivalta, joka ei johda kuolemaan, aiheuttaa runsaasti henkisiä ja usein myös materiaalisia kustannuksia.
Suomessa on tutkittu verraten paljon nuorten tekemiä henkirikoksia. Sen sijaan nuoriin kohdistuvasta henkirikollisuudesta on vähemmän tutkimustietoa. Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo) on tänä kesänä (2023) käynnistynyt tutkimushanke, joka tarkastelee nuorten väkivaltakuolemia. Tutkimme ilmiön yleisyyttä, kehitystä ja syitä, jotta tutkimustiedon pohjalta olisi mahdollista ennalta ehkäistä ennenaikaisia kuolemia.
Hankkeessa nuori on määritelty alle 30-vuotiaaksi henkilöksi. Henkirikostutkimuksessa käsitellään tyypillisesti erikseen lapsia (0-14 v) ja nuoria (15-29 v). Syy tähän liittyy itse ilmiöön. Lapsiin kohdistuvissa teoissa tekijät ovat yleensä vanhempia. Nuoriin kohdistuvissa teoissa konteksti liittyy enemmän nuorten omaan vapaa-ajan maailmaan ja saman ikäryhmän sisäisiin konflikteihin.
Sosiaalinen kuolemansyyntutkimus
Krimossa toteutettava tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtamaa Ulos epätoivosta -tutkimuskonsortiota (Young Despair). Konsortion tutkimuksen rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto. Mukana konsortiossa on THL:n ja Krimon lisäksi Tampereen yliopisto, Turun yliopisto sekä A-klinikkasäätiö ja Nuorisotutkimusverkosto.
Miksi näin laaja konsortio? Taustalla on ajatus, että nuorten ennenaikaisia kuolemia voidaan ymmärtää parhaiten vertailevassa asetelmassa. Konsortion tavoitteena on vähentää nuoriin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa, huumeiden yliannostuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä.
Hankkeessa eri kuolemansyiden tutkimusta yhtenäistää paitsi yhteinen aineisto myös jaettu viitekehys, sosiaalinen kuolemansyyntutkimus (social autopsy). Siinä eritellään sosiaalisia ja kulttuurisia mekanismeja, jotka lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä. Kuviossa 1 on havainnollistettu tätä kokonaisvaltaista perspektiiviä; kuviossa esiin nostetut mekanismit ovat tässä vaiheessa luonnollisesti hypoteeseja, eivät tuloksia.
Henkirikostutkimuksessa samankaltaista – joskaan ei identtistä – näkökulmaa on edustanut ns. homicide review -traditio, jossa niin ikään on pyritty varsin yksityiskohtaisella tiedonkeruulla selvittämään, ”missä mentiin vikaan”. Aiemmin tätä onnettomuustutkinnan esimerkkiä noudattavaa ajattelua on sovellettu parisuhdesurmiin sekä pienten lasten surmiin, joten uusi hanke laajentaa sovellusalaa nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Vahva aineisto
Hankkeessa rakennetaan iso rekisteriaineisto, jonka runkona ovat vuosina 2019–2021 surmatut, yliannostukseen kuolleet ja itsemurhan tehneet nuoret. Näin muodostuu vertailuasetelma. Lisäksi vertailumahdollisuutta tehostetaan liittämällä aineistoon niin sanotuissa läheltä piti -tilanteissa samalla jaksossa olleet. Väkivallan osalta tämä tarkoittaa henkirikoksen yrityksen uhriksi joutuneita; vastaavat ryhmät muodostetaan myös kahden muun kuolemansyyn osalta. Aineistoon liitetään myös satunnaisesti arvottu vertailuryhmä, joka ei liity tarkasteltuihin kuolemansyihin tai läheltä piti -tilanteisiin.
Aineiston henkilöille haetaan laaja selittävien muuttujien valikoima eri viranomaisrekistereistä. Muuttujat kuvaavat henkilöiden sosiodemografisia taustoja, erilaisia elämän ongelmia sekä palvelukontakteja.
Kuvio 1. Sosiaalisessa kuolemansyytutkimuksessa huomioidaan laajasti yksilö sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissaan. Kuviossa on painotettu Krimon työpaketin pääkohteen, väkivaltakuolemien, perspektiiviä.
Tutkimuksessa tehdään toisena keskeisenä osiona laadullisia haastatteluja. Haastatteluihin kutsutaan mukaan surmattujen nuorten omaisia ja ystäviä sekä toisaalta nuoria, joihin on kohdistunut vakavaa väkivaltaa niin sanotuissa läheltä piti -tilanteissa. Myös viranomaisia haastatellaan.
Krimon ja Poliisihallituksen yhteistyönä perustettua Henkirikollisuuden seurantajärjestelmä tuottaa myös tietoa, jota käytetään hankkeessa. Ajatuksena on myös pohtia erityisen nuorisomoduulin lisäämistä järjestelmään, tulevaisuudessa.
Vankikysely
Väkivaltakuolemat eroavat huumekuolemista ja itsemurhista siten, että niissä myös tekijän rooli on keskeinen. Tämän vuoksi Krimon työpaketissa toteutetaan nuorille vangeille suunnattu kysely. Kysely kohdistetaan valikoiduissa vankiloissa kaikille vapautuville vangeille, jotka olivat päättyvän vankeuden alkaessa alle 30-vuotiaita.
Kyselydataan liitetään hankeaikana rekisteritietoja vankien myöhemmästä toiminnasta ja sosiaalisesta integraatiosta. Näin syntyy prospektiivinen pitkittäisaineisto. Asetelman vahvuutena on, että kyselyssä voidaan mitata sellaisia asioita, jotka eivät normaalisti tule rekistereihin. Näitä ovat – muutamia esimerkkejä mainitaksemme – persoonallisuuden piirteet, jengikokemukset, sijaisrikollisuus, käännekohtarikokset, katukulttuuri, asenteet suhteessa rikosten tekemiseen ja rangaistuksen ankaruuden kokeminen. Voimme seurannan edetessä tarkastella näiden tekijöiden yhteyttä myöhempään väkivallan uhriksi joutumiseen, rikosten tekemiseen ja sosiaalisen integraatioon.
Laadullinen näkökulma
Tutkimushankkeen laadullisessa aineistossa kartoitetaan yksilöihin, yhteisöihin ja instituutioihin liittyviä tekijöitä ja piirteitä, jotka muodostavat yhdessä uhrin sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön. Laadullisella tutkimuksella tavoitetaan näin sosiaalisia mekanismeja, jotka eivät välity rekisteriaineistosta.
Tutkimushankkeeseen kutsutaan ennenaikaisesti menehtyneiden nuorten aikuisten läheisiä ja heidän tapaamiaan viranomaisia ja muita ammattilaisia. Lisäksi yhteistyökumppaneiden avulla tavoitetaan nuoria, jotka ovat olleet vaarassa menettää henkensä väkivallan, huumeiden tai oman käden kautta.
Haastatteluissa syvennytään nuoren elämään ja niihin käännekohtiin, jotka veivät kohti ennenaikaista kuolemaa tai läheltä piti -tilannetta. Tunnistamalla näitä käännekohtia ja sosiaalisia mekanismeja kartoitetaan hetkiä, jolloin nuoren pahoinvointi olisi tullut tunnistaa ja siihen oltaisiin voitu puuttua ennen menehtymistä. Oppimalla menneestä voimme tuottaa tietoa tulevien henkirikosten, huumekuolemien ja itsemurhien vähentämiseksi.
Ensimmäiset analyysit käynnistymässä
Hanke on käynnistynyt kesällä, ja aineistojen suunnittelu ja keruu ovat käynnistyneet. Julkaistuja tutkimustuloksia ei luonnollisestikaan vielä ole raportoitavissa. Henkirikollisuuden osalta alustavat tarkastelut viittaavat verraten selkeisiin eroihin nuoriin ja aikuisiin kohdistuvassa henkirikollisuudessa. Siinä missä vanhemmissa ikäryhmissä merkittävä osa uhreista on alkoholin ongelmakäyttäjiä, nuorten henkirikosuhrien keskuudessa korostuu huumeiden käyttö. Alustava havainto on sikäli kiinnostava, että se yhdistää tutkimuskonsortion osia: nuorten väkivalta- ja huumekuolemilla on kosketuspintoja.
Hankkeessa on mukana runsaasti kansalaisyhteiskunnan toimijoita yhteistyökumppaneina. Krimon työpaketin kannalta keskeisiä ovat Huoma – henkirikosten uhrien läheiset ry, Helsinkimission puitteissa toimiva Aggredi-katuväkivaltatyö, Poliisihallitus, Helsingin poliisilaitos, Rikosseuraamuslaitos ja oikeusministeriö. Kumppanit tukevat tutkimusta muun muassa auttamalla haastateltavien valinnassa ja kohtaamisessa, sekä omalla asiantuntemuksellaan. Hankkeen edetessä yhteistyökumppanit voivat myös tukea tutkimustulosten ja mahdollisesti paikannettujen hyvien käytäntöjen käyttöönotossa ja leviämisessä.
Janne Kivivuori, Anna Raeste, Iina Sahramäki ja Maiju Tanskanen
Artikkeli on julkaistu Haaste-lehden numerossa 3/2023: Vertaileva tutkimushanke nuorten väkivaltakuolemista käynnistynyt