Vielä muutama vuosi sitten Suomessa puhuttiin paljon sitkeistä tai ilkeistä ongelmista, wicked problems. Pirulliseksikin kutsuttujen ongelmien ajateltiin olevan niin monimutkaisia ja seurausta niin monista tekijöistä, että niitä oli vaikea ratkaista tai ehkäistä. Ulos epätoivosta -hankkeemme on tarttunut yhteen tällaiseen sitkeään ongelmaan: etsimme keinoja nuorten huumeista, väkivallasta ja itsemurhista johtuvien kuolemien vähentämiseksi.
Vuosien 2019–2021 aikana Suomessa oli noin 9500 nuoren tai alle 30-vuotiaan nuoren aikuisen huume-, itsemurha- tai väkivaltakuolemaa tai läheltä piti -tilannetta. Nämä tapaukset ovat yksi hankkeemme keskeinen aineisto.
Etsimme näiden vajaan kymmenentuhannen nuoren elämästä käännekohtia ja prosesseja, joihin vaikuttamalla haitalliset elämänkulut voisivat olla ennalta ehkäistävissä. Menetelmän nimi on social autopsy, sosiaalinen kuolemansyyntutkimus. Sen avulla tunnistamme niitä kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia tekijöitä, joiden vuoksi jotkut nuorista ja nuorten yhteisöistä ovat alttiita ennenaikaiselle kuolemalle.
Tutkimalla kuolemaa suojelemme elämää. Tutkimalla elämän ääri-ilmiöitä voimme vaikuttaa nuorten hyvinvointiin laajemminkin.
Ennenaikaiseen kuolemaan voi johtaa ylisukupolvinen polku
Heti hankkeemme aloitusseminaarissa helmikuussa 2023 keskustelut kiertyivät sen kysymyksen ympärille, kuinka avun tarpeessa olevat nuoret pääsevät palveluihin, ja mitkä tekijät estävät sen.
Nuoren ennenaikainen kuolema tulee yllätyksenä, vaikka hänelle on usein kertynyt jo historiaa ja toistuvia käyntejä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kuolemaan on voinut johtaa pitkä, jopa ylisukupolvinen polku. Järkytys herättää kysymyksiä nuoren lähipiirissä. Miksi näin pääsi käymään? Missä olivat apu ja palvelut?
Nuoren päihteistä tai väkivallasta aiheutuva kuolema on kuin hidastettu itsemurha, jossa nuori pyrkii hallitsemaan pahaa oloaan tarttumalla päihteisiin tai hakeutumalla väkivaltaisiin kaveriporukoihin. Tällaisessa tilanteessa nuori itse voi olla sairaudentunnoton, jolloin on ajan kysymys, kumpi ehtii ensin -kuolema vai sairauden tunto. Tällaisessa tilanteessa palvelujen on oltava herkkänä.
Apua tarvitsevien nuorten ja palvelujen kohtaaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Nuoret liikkuvat paljon, kiertävät paikasta toiseen, kohtaavat palveluja satunnaisesti siellä ja täällä. Silloin pysyvää hoitosuhdetta ei synny.
Päihteitä saa nopeammin kuin päihdepalveluja
Hankkeemme tilaisuuksissa vuoden 2023 aikana on ollut mukana nuoria kokemusasiantuntijoita, jotka ovat tuoneet keskusteluihin monta hyvää näkökulmaa.
Ensinnäkin syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee nopeaa tukea. Palveluissa se tarkoittaa ehkä viikkoja, mutta nuorelle se on jo huomenna. Palveluja voi olla, mutta ne eivät auta oikeaan aikaan. Päihteitä saattaa saada helpommin kuin päihdepalveluja. Apua hakevan nuoren näkökulmasta päihde ei olekaan välttämättä ongelma, vaan joskus ainut asia, joka auttaa ajoissa.
Toiseksi palveluilla on usein taipumus määritellä nuoren avun tarve hänen itsensä puolesta, häntä kuulematta. Nuori voi tulla hakemaan apua mielenterveyshuoliin, mutta palveluissa hänet ehkä kohdataan yksioikoisesti päihdeongelman kautta. Nuoren pitää muokata itseään ja omia tavoitteitaan valmiiksi luotujen lokeroiden mukaan, eivätkä palvelut muokkaudu nuoren tarpeisiin.
Kolmas ongelma liittyy nuoren siirtymiseen palveluista toiseen. Juuri kun nuori on saanut hyvän kontaktin hoitajaan, jakso päättyy, ja taas alkaa jokin uusi arviointijakso. Jossain vaiheessa nuoren usko palvelujen kykyyn auttaa loppuu.
Neljäs näkökulma koskee riskinuorten, itsetuhoisten tai psyykkisesti oireilevien läheisiä. Näiden nuorten vanhemmat ovat usein erittäin kuormittuneita, ja heidän työkykynsä vaarantuu perhetilanteen takia. Vanhemmat kokevat, etteivät palvelut tue heitä riittävästi.
Lisäksi kyse ei ole pelkästään perheestä. Kriisissä, jos jotain kohtalokasta sattunut, on palvelujen hyvä huomioida perheen lisäksi kaveripiirin tuen tarve.
Kaveridynamiikka vaikuttaa nuorten elämään olennaisesti. Nuoren elämänpolkua ohjaa paljon se, mihin porukkaan hän päätyy, ja mitä tuo porukka tekee. Palvelut ovat kuitenkin yksilökeskeisiä. Kaveriporukka ei rekisteröidy palveluihin, eikä porukka käy terapiassa. Tätä kaveriporukan tai nuorisokulttuurin osuutta nuorten elämänpoluissa selvitämme hankkeessa erilaisin laadullisin, mixed-methods-tyyppisin menetelmin.
Enemmän puhetta toivosta
Palvelujen matala kynnys ei riitä, jos kynnyksen takana ei ole aitoa apua. Olennaista on se, että nuori tulee kohdatuksi ja kuulluksi, oli palvelu mikä tahansa. Nuoren ongelmaa ei saa vähätellä, ei vaikka kertomusta olisi väritetty. Lisäksi palveluissa on huomioitava, että hyvinvoivien ja huonosti voivien nuorten ääripäiden välille jää iso joukko nuoria, jotka tarvitsevat palveluja ajoittain. Isompien ongelmien ennaltaehkäisyssä on hyvä tunnistaa hätähuudot ja ne nuoret, joiden riski on kasvanut.
Emme saa myöskään unohtaa toivon merkitystä. Sitkeän, ilkeän ongelman ratkaisemisessa vaaditaan toivoa. Myös vaikeisiin tilanteisiin joutuneilla nuorilla on paljon toivoa. Huumeiden käyttäjiä on Suomessa paljon, ja moni heistä selviää hyvään, ihmisarvoiseen elämään. Julkisessa keskustelussa toivon näkökulma jää liian vähälle. Nuoret ovat herkkiä kuulemaan, miten yhteiskunnassa puhutaan. Nuoria ja nuoruutta ei saa määritellä ongelmien kautta. Tulevaisuuden toivon sanomaa on saatava välitettyä vaikeissakin tilanteissa eläville nuorille ja heidän läheisilleen.
Ilkeiden ongelmien luonteeseen kuuluu, ettei niihin ole yhtä kattavaa tai pysyvää ratkaisua. Meidän on parannettava palvelujen ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kohtaamista ja etsittävä sitkeästi yhdessä uusia ratkaisuja muuttuviin tilanteisiin.
Blogin pohjana on 13.9.2023 sidosryhmillemme keskustelun sytykkeeksi pidetty puheenvuoro Tutkimus, toivo ja toimijuus – ratkaisuja nuorten tulevaisuuden turvaksi -tapahtumassa.