Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 2/2026 avataan näkökumia nuorten itsemurha-, huume- ja väkivaltakuolemiin. Niistä puhutaan useimmiten erillisinä ilmiöinä, mikä saattaa rajoittaa ymmärrystämme niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä ja yhteisistä taustatekijöistä. Artikkelissa Näkökulmia nuorten itsemurha-, huume-, ja väkivaltakuolemiin – sosiaalinen kuolemansyyntutkimus ja epätoivokuolemat tarkastelemme näitä kuolemia yhdessä. Yhdessä ne ilmentävät yhteiskunnan ja sen turvaverkkojen epäonnistumista nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa.
Analysoimme Tilastokeskuksen kuolemansyytilastojen avulla 15–29-vuotiaiden nuorten itsemurha-, huume- ja väkivaltakuolemien lukumäärän kehitystä. Esitämme, että pitkään jatkunut nuorten kuolemien väheneminen on pysähtynyt ja kuolemansyyrakenne on muuttumassa tavalla, joka kielii muutoksista nuorten elinoloissa.
Pohdimme tätä kehitystä kahdesta viimeaikaisessa keskustelussa esiintyvästä teoreettisesta näkökulmasta. Sosiaalisen kuolemansyyntutkimuksen näkökulma keskittyy kuolemantapauksiin, joissa yhteiskunnallisilla taustatekijöillä on suuri merkitys. Epätoivokuolemien-käsitteen avulla tarkasteluumme sisältyvät kolme kuolemanluokkaa voidaan sitoa yhteen ja käsitellä samassa viitekehyksessä sosiaalisen kuolemansyyntutkimuksen kanssa. Nuorten pahoinvointi on usein reagointia ympäristön tuottamiin olosuhteisiin, eikä sitä ole hedelmällistä tarkastella sosiaalisista konteksteistaan irrallisena ilmiönä.
Keskustelemme viimeaikaista yhteiskuntakehityksestä leimaavista tekijöistä, jotka ovat saattaneet ruokkia nuorten kokemaa epätoivoa ja ovat sen myötä johtaneet kuolemansyyrakenteen muutokseen ja nuorten kuolemien vähenemisen pysähtymiseen 2010-luvun puolivälistä lähtien.
Nuorten epätoivokuolemat ovat ehkäistävissä olevia kuolemia. Epätoivokuolemien ehkäisyssä pitäisi voida palauttaa toivo niille, joilta se on hukkunut. Keskeistä on kokemus siitä, että nuoren ei tarvitse selvitä yksin. Tätä tulisi edistää kaikissa kohtaamisissa yhteiskunnan, kulttuurin ja sosiaalisen elämän eri tasoilla. Hoidon ja tuen kynnykset tulisi madaltaa ja yhteiskuntapolitiikan edistää sellaisia sosiaalisia käytäntöjä, jotka poissulkemisen sijaan kannustavat ja ottavat mukaan. On yhteiskunnan tehtävä osoittaa, että toivolle on katetta ja ratkaisuja löytyy.
Pekka Hakkarainen
konsortion johtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 029 524 7161 etunimi.sukunimi@thl.fiLue koko artikkeli Julkarissa: Näkökulmia nuorten itsemurha-, huume- ja väkivaltakuolemiin : Sosiaalinen kuolemansyyntutkimus ja epätoivokuolemat