Huumausaineiden yliannostustilanteet nuorilla aikuisilla ovat tyypillisesti monen riskiä lisäävän tekijän summa. Tilanteisiin myötävaikuttavat ymmärrys aineiden kemiallisista ominaisuuksista, mielentila ja yhteiskunnallinen ympäristö. Tämä selviää Drug: Education, Prevention and Policy -lehdessä julkaistusta tutkimusartikkelista.
Tutkimuksessa Ulos epätoivosta -hankkeen tutkijat haastattelivat 30 nuorta aikuista, jotka olivat kokeneet läheltä piti -yliannostustilanteen.
”Usein yliannostustilanteeseen liittyi aine, jonka ominaisuuksia tai annostusta henkilö ei tuntenut kovin hyvin. Lisäksi moni haastateltu kertoi yliannostustilanteiden johtuneen siitä, etteivät he olleet ymmärtäneet käyttämiensä aineiden yhteisvaikutuksia”, erityisasiantuntija Sanna Rönkä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.
Useampi haastateltu kertoi, ettei ollut osannut ottaa heille määrättyä reseptilääkettä huomioon annostelussa. Tyypillisesti tieto käyttötavoista, annostelusta ja farmakologisista ominaisuuksista oli saatu kavereilta ammattilaisten sijaan.
Haastatellut kertoivat, että usein yliannostustilanteita edelsi tavallista kaoottisempi vaihe elämässä. Tällöin päihteidenkäyttöä kuvailtiin holtittomaksi tai jopa itsetuhoiseksi. Näiden jaksojen taustalta saattoi olla erilaisia hankalia elämäntilanteita, kuten mielenterveysongelmia, ihmissuhteisiin liittyviä ikäviä tilanteita (esim. erot ja läheisten kuolemat) tai odottavia vankeustuomioita. Joskus yliannostukset yhdistettiin myös yksittäisiin käyttökertoihin, jolloin on päihtymyksen vuoksi alettu käyttää ”holtittomasti kaikkea mahdollista”.
Yliannostustilanteissa avunsaantia vaikeuttivat myös ympäristötekijät. Suurin este avun saamiselle oli se, ettei yksityisasuntoon kutsuttu apua tai avun soittaminen pitkittyi seuraamuksien pelossa. Tutkimuksessa nousi esiin muun muassa se, että kaveripiirissä saattoi olla sääntönä, että ambulanssia ei kutsuta, koska poliisi saattaa saapua ensihoidon ohella paikalle. Haastatteluissa kuvattiin myös, että asuntoa saatettiin siivota pitkään huumeidenkäytön jäljistä ennen avun hankkimista. Rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi saatettiin pelätä hoitotietomerkintöjä tai lastensuojelullisia seuraamuksia.
Suurin osa haastatelluista nuorista aikuisista käytti päihteitä lähes päivittäin, mutta käyttö ei silti ollut täysin kontrolloimatonta. Kaoottisia elämänvaiheita seurasi aikoja, jolloin käyttöä pidettiin hallinnassa riippuvuudesta huolimatta. Riskitietämyksen lisääntyessä tiettyjä yhdistelmiä tai aineita välteltiin ja annosmääriä sekä -väliä mitattiin. Valitettavan usein riskejä oli kuitenkin alettu kontrolloida vasta oppimalla aiemmista yliannostustilanteista.
”Tiedon jakamista yliannostuksista tulisi kehittää niin, että se tavoittaisi paremmin riskiryhmässä olevat nuoret. Reseptilääkkeiden osalta tulisi viestiä riskialtteimmat yhteisvaikutukset yleisimpien huumausaineiden kanssa, kuten jo alkoholin kohdalla tehdään”, tutkija Alix Helfer Nuorisotutkimusseurasta ehdottaa.
Asunnottomuus lisää yliannostusriskiä, mutta toisaalta tutkimus paljasti, että virkavallan pelon vuoksi yksityisasunto voi myös nostaa avun hälyttämisen kynnystä. Suomessa toteutettu Asunto ensin -politiikka on onnistunut asunnottomuuden vähentämisessä, mutta pelkkä asunto ei ehkäise huumekuolemia ilman riittävää sosiaalista tukea vaikeissa elämäntilanteissa.
”Tulisi myös miettiä lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka laskisivat avun soittamisen kynnystä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on otettu käyttöön erilaisia ”laupias samarialainen” -lakeja, joissa rikosoikeudellisista seuraamuksista luovutaan yliannostustilanteissa”, tutkija Teemu Kaskela A-klinikkasäätiöltä pohtii.
Kaskela, T., Rönkä, S., & Helfer, A. (2026). Drug, set, and setting in overdose events among young adults. Drugs: Education, Prevention and Policy, 1–12. https://doi.org/10.1080/09687637.2026.2725699
Lisätiedot:
Teemu Kaskela
tutkija, A-klinikkasäätiö
Puh. 050 430 0545
Email: etunimi.sukunimi@a-klinikkasaatio.fi
Sanna Rönkä
erityisasiantuntija, THL
Puh. 029 524 7369
Email. Etunimi.sukunimi@thl.fi
Alix Helfer
tutkija, Nuorisotutkimusseura
Email: alix.helfer@nuorisotutkimus.fi